Ykkösvalintani yhteishaussa oli ylioppilaskeväänä lääketieteellinen tiedekunta, mutta kuten monen muunkin kohdalla, eivät ovet unelmien opiskelupaikkaan auenneet ensimmäisellä hakukerralla. Useamman kesän apteekissa työskennelleenä uskoin kuitenkin pitäväni farmasiasta, ja siksi kävin kokeilemassa onneani myös farmasian pääsykokeessa. Koska halusin välttämättä muuttaa Porista juuri Turkuun opiskelemaan, oli ainoa vaihtoehto hakea Åbo Akademille. Lisäksi arvelin kielitaidon kehittymisen olevan sekä itseni että työllistymiseni kannalta etuna.
Koska apteekkimaailma oli minulle tuttu entuudestaan, tiesin suunnilleen mihin olin ryhtymässä. Silti koulun aloittaminen jännitti aika tavalla: uuden yliopistoympäristön lisäksi opetus tapahtuisi ruotsiksi, ja pelkäsin, ettei kukaan ymmärtäisi, saati puhuisi sanaakaan suomea. Vaikka kirjoitinkin ruotsin ylioppilaskirjoituksissa pitkänä, oli ainoa kontaktini kieleen koulun ulkopuolella ollut lähinnä Kentin musiikki.
Jännittäminen osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä vastaanotto oli avoin, eikä ketään tuntunut haittaavan takelteleva ruotsin osaamiseni. Koska vuosikurssimme on pieni, oli helppoa tutustua kaikkiin. Hyvän ryhmähengen muodostumiseen vaikutti toki myös se, että porukkaan on osunut niin mahtavia ja saman henkisiä tyyppejä. Fuksiviikon lähestyessä loppuaan olin jo saanut monta uutta ihanaa ystävää. Hämmästyin myös siitä, että vastoin odotuksiani, ymmärsin alusta alkaen kaiken kuulemani ja lukemani, ja useamman kuukauden ajan jäin usein kesken luennon ihastelemaan sitä, että ihan oikeasti olen täällä opiskelemassa ja ymmärrän kuulemani.
Opintojen alussa päätin, että puhun vain ruotsia, mikä aiheutti haasteita siinä mielessä, että yleensä olen aina äänessä ja sanon usein asioita ennen kuin olen miettinyt, mitä sanon. Tämä uusi tilanne, jossa minun oli välillä oltava myös hiljaa, teki epäilemättä hyvää luonteelleni. Vaikka ajan myötä olenkin lipsunut päätöksestä ja puhun usein myös suomea koulu- kavereideni kanssa, on varmuus niin ruotsiksi kirjoittamiseen kuin puhumiseenkin kehittynyt huomaamatta.
Farmasia ei oppiaineena ole pettänyt minua; se on juuri niin mielenkiintoista kuin osasin odottaakin. Pieni ryhmäkoko on etu myös opetuksessa ja labroissa. Kaiken kaikkiaan Åbo Akademi on ympäristönä ihana ja yhteishenki loistava. Lisäksi ala tuntuu juuri oikealta minulle, joten olen iloinen, että uskalsin valita ”kakkosvaihtoehtoni” toisella kotimaisella kielellä.
Minna Mäkelä, farmasian opiskelija